expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

perjantai 25. syyskuuta 2015

On viikonloppu täällä taas!

Perjantai menossa ja viikonloppu tulossa. Hyvää viikonloppua vaan kaikille jo näin heti kättelyssä! Meillä viikonloppuun kuuluu mökin talviteloilleen laittoa koko perheen voimin. Ihanaa saada kaikki rakkaat kokoon ja viettää viikonloppua touhuten polttopuiden ja muun mukavan kanssa. Kovaa vauhtia kohti talvea mennään, vuosi sitten satoi jo lunta! Vaikka vielä ei tarvitse pulkkia kaivaa esiin, tulevana viikonloppuna viimeistään tajuaa kesän loppuneen kun mökkikausi loppuu. Tänään ollaankin pakkailtu kasseja, tehty valmiiksi ruokia mukaan ja muutenkin valmistauduttu aamun starttiin. Poikien kanssa kävästiin metsässä leikkimässä ja samalla kerättiin myös käpyjä ja lisää puiden lehtiä askarteleluihin, mikä päivä inspiraatio vaan iskee. Löysin ihanan idean Pinterestistä, alla kuva siitä. Tuota voisi ensi viikolla kokeilla!




Hyvää syksyistä viikonloppua! 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Tavaraähky(kö)

Ei mennyt hukkaan tämäkään päivä! alkukankeuden jälkeen päivä käynnistyikin hyvin, tosin vasta iltapäivän puolella sain touhusta kunnolla kiinni. Siihen mennessä olin jo kironnut täällä asuvat miehenalut ja ehkä sen yhden miehenkin epäsiisteydestä ja sotkuista, huoh, aina ei vaan huvita siivota! Ainainen pesukoneiden ja lieden kanssa seurustelu tökkii välillä, joten onneksi on tämä blogi. Hyvää vaihtelua ja fiilistelylisää elämääni. Koittakaa kestää. Yläkerrassa touhusin ja järjestelin tavaroita paikasta a paikkaan b. Olen kokenut viime viikkoina kaameaa tavaraähkyä, joka paikka tuntuu pursuavan jotakin tavaraa, vaikka kuinka karsin ja vien turhan varastoon tai kokonaan pois tältä tontilta. Järjestylydraivin sain nyt päälle! Olisiko se tuo päiväkahvi ja vohvelit kun sai vipinää kinttuihin, vaikka vohvelit meinasivat kadota parempiin suihin, ennen kuin itse pääsin syömisvaiheeseen... Siinä vohvelia nieleskellessäni vahvistui ajatus, että ehkä sitä pärjäisi vähän vähemmälläkin tavaralla. Toki syksy on taas se vuodenaika, kun vaan esimerkiksi eteisessä vaatteita on tuplana (ainakin meillä), on syys- ja talvivaatteetkin jo odottamassa. Muualla talossa yhtä fiksua perustelua tavaran  määrälle ei vaan ole, piste! Ja kukahan sitä koko ajan hankkii lisää, mies vaan eilen kysäisi, kun kannettiin yhtä lipastoa ulos ja toista huoneesta toiseen. Pakko viitata ja nostaa käsi ylös, että se olen minä. Mutta perustelin asian, laitan tavaraa myös menemään aika vilkkaasti :) Kierrätän!

Poikien huone saa kokea muutosta, siitä kirjoittelen enemmän myöhemmin, kuhan saan uusimman hankintani kotiin asti haettua. Se ei ole seinähylly, vaan jotain ihan muuta... Omaan näperrystilaani siirtyi poikien huoneesta lipasto, joka sai sisuksiinsa ne tärkeimmät sisustus- ja puutarhalehdet, mitkä haluan säästää. Jätin jo muutaman joululehden houkuttimeksi yöpöydän kulmalle :)







Iltaruoka on valmistumassa, joten taidan lähteä kattamaan pöytää ja tyhjentämään sitä astianpesukonetta, taas! Pojat melskaa ja juoksevat pitkin taloa, jos on kirjoitusvirheitä laitan sen heidän piikkiin.  Mukavaa iltaa teille! Meillä vedetään iltaruuan jälkeen vielä kumpparit jalkaan ja lähdetään metsään etsimään askartelumatskuja. Kun vaan ensin kannan tuon kuistilla olevan tavararöykkiön varastoon, huokaus!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Pihalta pataan

Alkaa olla kasvihuoneen ja kasvilavojen tyhjennyksen hetki käsillä. Ihan niin paljon satoa en tänä vuonna saanut, kuin toivon, mutta monet pinaattiletut sai omista pinaateista tehdä ja paljon katosi porkkanoita sekä herneitä suoraan penkistä parempiin suihin. Viljelyn mottona minulla onkin saada pöytään tuoretta omalta pihalta. Tänään tein ison kattilallisen nakkikeittoa, jonka tarpeista suuren osan sain noutaa kasvilavoilta. Sadonkorjuu meni pojilla hernesodaksi, mutta siinäpähän äänijänteitään testasivat. Välillä en tiedä itkeä vai nauraa tämän ainaisen uhmaiän kanssa. Uhmaikä jatkuu varmaan täysi-ikäisyyteen saakka, joten vielä on vuosia jäljellä.

Tänne sitä ääntä ja mekkalaa onneksi mahtuu. Olen onnellinen voidassamme asua maalla ja kasvattaa itse jotain syömiseksi kelpaavaa. Vaikka välillä syödään tyyliin mitä kiinni saadaa (eli valmisuokaa) koen olevani elementissäni saadessani tehdä perheelle ns. normaalia kotiruokaa. Huomaan tässäkin asiassa toistavani kotoa äidiltäni opittuja asioita niin ruuan valmistuksessa kuin määrässäkin. Meillä on tapana aina tehdä ruokaa, jotta varmasti riittää eli aina reilusti. Nakkikeittoakin syödään muuten useampi päivä, se verran iso kattilallinen sitä tuli. Haettiin vielä kanalasta munat ja tekastiin pannari välipalalle, mums!






Yrttejä siirsin sisälle jo yksi päivä, kasvakoot keittiön ikkunalle minkä aikaa kasvavat ja heivaan sitten pois. Meilkeinhän nuo vanhoissa kattiloissa olevat yrtit menevät viherkasveista :) Kun suurimman osan oikeista viherkasveista olen saanut tapettua, että semmoinen viherpeukalo sisäkukkien kanssa. Pitää kasvihuoneesta hakea vielä chili- ja cayanneruukut sisälle satoaan kypsyttelemään. Yhyy lämmin aika loppuu kesken, tomaatteja on raakoina niin paljon! Muuten tämä päivä sisälsi hieman askartelua lasten kanssa ja tekeleet ovatkin nyt kuivumassa. Pihalta kerätyt puiden lehdet odottavat myös askarteluhetkeä. Mitähän niistä tänä vuonna värkkäisi? Pienin poika unilla, joten taitaa olla meillä pelihetki isompien kanssa edessä, abc peli kutsuu. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Odotan, odotan, odotan seinähyllyä

Hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin mene. Mutta miksi odottaminen on joskus niin vaikeaa? Lapsille tulee tätä odota -sanaa viljeltyä liiankin paljon ja he eivät ole kovin hyviä odottamaan. Enkä muuten ole minäkään! Tunnustaudun tietyllä tavalla mulle-heti-äkkiä-kaikki-nyt-tyypiksi. Linkitän tämän odottamisenkin sisustamiseen, sillä kun saan jotain päähäni, on sen saamisen odottaminen vaan joskus himpun vaikeaa. Se, että saan päähänpiston hankia jotakin, löydää sen tai ylipäätään mahdollisuuden ostaa sen, säästää siihen tarvittavat rahat, voi joskus ottaa päähän. 

Toisaalta olen vuosiakin etsinyt joitain asioita ja sitten omalla painollaan ne ovat löytyneet. Että en minä nyt ihan toivoton tapaus ole. Hyvä esimerkki oli peilipiironki, monen vuoden etsiminen kannatti. Mutta siis kuitenkin tähän odottamiseen palatakseni sain päähäni muutama päivä sitten vaihtaa hieman poikien huoneessa järjestystä ja seinälle tuli semmoinen seinähyllyn menevä kolonen. Seinähyllyjä netistä etsiessäni sain päähäni haluta semmoisen string hyllyn tai vastaavan, sen tyylisen kuitenkin. Noh Ikeassahan ei enää sitä heidän versiotataan ole, vaikka jokainen löytämäni blogi suorastaan tyrkyttää kuvillaan minulle sitä. Oikea string maksaa kuitenkin jonkin verran ja miehen "oletko ihan hullu?" -huudahduksen jälkeen mietin muita vaihtoehtoja. Hänen suustaan tämä lause pääsi, kun näytin kuvaa tästä hänen mielestään hieman asioidenkuivaushyllyä muistuttavasta sisustuselementistä ja kerroin hinnan, niin mies ei lämmennyt :) Että näin. En hellittänyt kuitenkaan, vaan tiedustelin miehen intoa osallistua sisutamiseen ja minun päähänpistooni. Hän on sen verran kätevä käsistään, joten kyselin voisiko hän tekaista pari tämmöistä, samantyylistä hyllyä itse ja ehdotus on harkinnassa! Eli nyt odotan minä ja en ole siinä kovin hyvä. Tämä menee kymmenen muun asian jälkeen to do-listalle, joten katsotaan saadaanko hylly vuoden sisällä seinälle. Ennen sitä varmaan olen jo viritellyt jonkin muun hyllyn tai vaihtanut uudelleen järjestystä... Kaikki tämä alkoi siis kahden huonekalun vaihtaessa paikkaa. En taida vaihtaa järjestystä enää ikinä.

Näillä mietteillä syöksyn tähän himpun verran harmaaseen päivään. Mukavaa syyspäivää ja ensi kerralla lupaan, että on kuviakin tekstin lisäksi.

torstai 10. syyskuuta 2015

Valoa näkyvissä

Syksyn hiipiessä huomaan taas valaisimien merkityksen. Kesällä valoja ei tullut juurikaan sytyteltyä, mutta nyt iltojen pimetessä alan kaivata ostoslistalla olevaa jalkalamppua. Olen etsinyt käytettyä vanhaa lamppua, tuloksetta ainakin toistaiseksi. Kohta varmaan marssin kauppaan ja ostan uuden. Kun vaan mieleisen löytäisin... Tällä viikolla kotiimme saatiin yksi uusi valaisin, viimein ruokailutila sai peltisen valaisimen. Ystävän vinkkaamana ja äidin kaupasta noutamana sain Carlssonin tarjousvalaisimen. Tähän kyseiseen tilaan olisi valaisin voinut olla hieman isompikin, mutta menköön. Sain viimein kattokruunun pois pöydän päältä, varmaan jo kaksi vuotta olen sitä ollut pois heivaamassa.




Jo talossamme vuosia asuneena, huomaan edelleen joitain valaisimia puuttuvan. Valaisimille teimme varauksia rakennusvaiheessa aika reilusti. No mieluummin liian paljon, kuin liian vähän. Muutamat tyhjät valaisimien paikat ja näkyvät johdonpäät ovat yllättäen nyt kiinnittäneet huomioni. Kehtaisikohan mainita niistä miehelle :) toisaalta se vaatisi myös valaisimien ostoa ja tämän asian koen suht vaikeaksi. Sopivien valaisimien löytäminen on vaan haastavaa ja kun vielä miettii hintaa niin monesti haastavuus tuplaantuu. Viime vuosina olen kiinnittäväni enemmän huomiota valaisimiin vieraillessani ihmisten kodeissa. Yleisvalon lisäksi pidän epäsuorasta valosta ja kohdevalaisimista, joilla tarkoitan pöytä-, seinä- tai lattiavalaisimia. Niillä saa mukavaa rytmiä sisustukseen. Tämä aamu on ollut varsin rytmikäs, lapsilla virtaa riittää heti aamusta. Onneksi ulkona näyttää sää poutaiselta ja flunssakin alkaa pikku hiljaa hieman helpottaa. Ei se auta kuin polkaista imuri käyntiin ja siivoilla himpun verran. Mukavaa päivää kaikille!



torstai 3. syyskuuta 2015

Sieniä siellä, sieniä täällä...



Lasisienet syntyivät laseista ja jälkiruokakipoista. Tarvikkeet näihin käväsin hakemassa viime viikolla paikallisesta kierrätyskeskuksesta. Kivaa ja helppoa pikku piristystä pihalle. 




Pari päivää on tässä mennyt sairastellessa, vaikka kroppa lepää, mieli ei. Hyvää suunnitteluaikaa tässä ihmetellessä tätä oloa. Yksi poika myös kipeänä, saa nähdä tarttuuko muihin. Kotiäitinä en voi vain hautautua oman peiton alle vaan tietyt velvollisuudet on hoidettava vaikka mikä olisi. Aika matalalla on rima ollut ruokailuissa ja muissa viime päivinä. Onneksi sain kipeän pienen päiväunille ja isommat touhuavat omiaan, he onneksi jo jotenkin ymmärtävät, että äiti on vähän pipinä. Pojat ovat saaneet telkkuaikaa normaalia enemmän, joten tuskin se heitä ainakaan haittaa. Tarkoitukseni oli kuvailla teille hieman ulkoa katseltavaa, mutta joudutte odottamaan. (Lasienikuvat nappasin jo valmiiksi muutama päivä sitten) Ikkunasta ulos katsoessani siellä minua odottavat lapio ja kottikärri sulassa sovussa, tarkalleen samassa paikassa mihin ne jätin. Loppu viikolla pihaan tulee 10 kuution multakuorma, joten tiedossa on lapiohommia. No nyt on hyvää ideointi ja suunnittelu aikaa...

tiistai 1. syyskuuta 2015

Tervetuloa syyskuu!

Syyskuussa mennään ja vuodenajan vaihtumisen alkaa jo aistia. Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää kaikille! Vaikka kesän loppuminen aiheuttaakin minussa hieman haikeutta, on silti mukava kaivella kynttilöitä ja lyhtyjä esiin. Tänään saimme nauttia sumuisen aamun jälkeen lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä. Järjestelin hieman terassia uudelleen ja veimme turhia kesäjuttuja lasten kanssa jo varastoon. Kesäkukkia en tahdo vielä pois laittaa, koska ne ovat niin kukkaloistossaan. Vaikka kaikki syyskukat ja sammalet suorastaan huutelevat minulle. Omat talvettamani pelargoniat kukkivat aina myöhään loppukesästä ja niistä saan nauttia pitkälle syksyyn saakka. Ehkä huomenna kipaisen ainakin metsään hakemaan niitä sammalia muutamaan ruukkuun. Ystävältä saaduista omenoista syntyi kranssi ulko-oveen. Pikku hiljaa hiivitään kohti pimeneviä syysiltoja ja sumuisia aamuja. Yöt ovat jo pelottavan viileitä ja alan pelätä kasvihuoneessani kypsyvän sadon puolesta. Siellä olisi niin paljon vielä herkkuja tuloillaan.


Eteinen sai hieman uutta ilmettä. Kukkaverhot saivat väistyä ja tilalle laitoin äidiltäni saadut hänen virkkamansa verhokapat. Järjestelin samalla talomme monet kymmenet kengät uusiksi ja vein jo osan varastoon ja varastosta toin syksyisempiä menokkaita sisälle, joten kappalemäärä ei paljoakaan muuttunut. Miten näitä kenkiä voikaan olla näin paljon? Laitoin lastenkenkiä eteisen penkin alle koreihin, jokaisella lapsella on oma numeroitu kori, joka helpottaa omien kenkien löytämistä. Yksi ongelma hoidettu! Innostuin myös extempore kankaanpainohommiin. Painoin kangasväreillä pilven kuvia vanhaan lakanaan ja tekaisin siitä uuden päällisen eteisen penkin istuintyynylle. Ja kaikki tämä lähti tuosta pilven kuvasta kehyksissä, jonka tulostin netistä :)






Nyt katoan laittamaan omaa iltapalaa, talo on niin hiljainen. Kaikki lapset ovat jo unilla, osa nuhan väsyttäminä. Katsotaan millainen yö on tuloillaan ja monet varpaat aamulla sängystämme löytyy. Jotain hyvää lautaselle ja sohvan nurkkaan murustelemaan. Tekemään siis sitä mikä on lapsilta kielletty eli syömään sohvalle (ihan siitä syystä kun meillä on valkoinen sohva). Mukavaa lämmintä alkavaa syyskuuta kaikille!